Viikon takainen sunnuntaiaamu melkein alkoi räjäyttävän upealla paikallislehden 'uutisella'. Minun mitättömän lyhyellä asuinkatupätkälläni on sijainnut valtakunnallisesti merkittävä suomalaisten unisex-tuulipukujen alkukoti - Ulkovaate Oy:n ompelimo. Ja niiden suunnittelija - yllätysyllätys, siis itselleni! - monipuolinen, luova, ihana tuttu ja naapuri - Tiina Kylliäinen.

Sama päivä jatkui yhtä hyvänä toisen upean naisen luona; hänen puutarhansa Siilinpiha osallistui valtakunnalliseen Avoimet puutarhat -tapahtumaan (kuin myös em. Tiinan pihapuutarha).

Viikkoa myöhemmin omalla kesäfarmillamme kävin en-ensimmäistä-kertaa syömässä serkkuni perheen mökissä eli kesänaapurissamme. Serkku huvitti minua osoittamalla, miten pienillä jutuilla perhe voi pysyä iloisena. Kun edessämme oli jälkiruoka (vaniljajädeä, mustikkaa, marengin ja keksin paloja), hän sanoi muina naisina (paikalla miehensä, tyttärensä, tämän ystävätär ja minä) että voi kun X:n (hänen miehensä) mustikoiden sekaan ois eksynyt yks puolukka, niin saatais hyvät naurut!!! Pienellä viiveellä muistin, että X on yhdistelmä kuminaamaa ja herkkyyttä happamalle. Ja siis ihan totta: minusta tässä kommentissa piili ihan perusjuttu, perheen koossapysymisen salaisuus!

Eilisiltana teeveestä tuli jotakin erityistä: Kanerva Cederströmin Erikoisia tapauksia on katsottava vielä uudelleen ja uudelleenkin, lähimmäin kuuden päivän aikana, mitkä sillä on Areenassa jäljellä.


Eilinen ja tämä päivä menivät siis kesäfarmilla. Vielä lämmintä, vesikin uitavaa. Kun koti- ja työarki rupesi painamaan mieltä, menin istumaan laiturille jalat ristissä, silmät kiinni, ja hengitin. Eli tein meditaatioharjoituksen. Noin 20 minuuttia. Kun jalat alkoivat puutua, kuvittelin hengittäväni niihin - niin kuin olisin puhaltanut ilmaa sammankonmuotoiseen ilmapalloon: haastavaa mutta koin onnistuvani. Puiden, tuulen ja veden äänet olivat mukana, minussa. Kun nousin ylös, tuntui paljon paremmalta. Hurja-Hiskinikin - pumini - tuntui hymyilevän minulle ihan hempeästi.