Ruusuntuoksua

Ruusu ja ruusulta ennen purkitusta tuoksunut juuri.

Entinen yrttien kanssa puuhaava noita nosti ihan hivenen päätään tässä ympäristönsä dissaavassa henkilössä. Vaikka olen päättänyt pyhittää lomani pelkälle lukemiselle ja kirjoittamiselle ja ihmisten tapailulle sitä mukaa kun tuntuu siltä, en ihan sataprosenttisesti pysty olemaan aistimatta ja näkemättä... ja sitä myöten jotain välillä tekemättä. Pyysin juuri täysikäiseksi tullutta poikaani raivaamaan (raivaussahalla) verstaan ympäristöä. Tajusin, etten voi päästää häntä huitomaan sillä ennenkuin olen rikkaruohojen seasta kiskonut esiin kennot, jotka olleet siellä kymmenisen vuotta... Kennoja oli aikanaan paljon enemmän, olin kasvattanut niissä unkarilaistaustaisen yrttiguru Bertalan Galambosin kautta saadun innoituksen vallassa ruusujuuren taimia, ja valtaosa osa niistä päätyi maahan, nekin nyt jossain vuohenputkien, saniaisten, kortteiden, maitohorsman ynnä muun seassa. Mutta siis ne sinne hautautuneet kennot. Niistäkin löytyi vielä oli elossa olevia, joskin vähän pieneksi jääneitä ruusujuuria. Sieluni ei sietänyt karistaa kennojen sisältöjä suoraan kompostiin tai peltoon, vaan minun oli pelastettava hengissä olleet, tai sitten tapettava ne hyväksyttävällä tavalla. Hyväksyttävä tapa löytyi itsestään. Pesin ja putsasin juuret.

Vasta nyt ymmärrän täysin ruusujuuren nimen. Käteni tuoksuvat tuon käsittelyn jälkeen lähes humalluttavasti, ruusulle (serkkuni miehelle, mökkinaapurille, tuli kertomatta mieleen jonkunlainen hyväntuoksuinen saippua, mutta hän onkin aina ollut kadun asukas.)

Olin muutama viikko sitten hämmästyttänyt 18-vuotiastani, ja itsenikin, puolen litran taskumatilla, jonka olin tuonut Virosta tutkimatta sitä sen tarkempaan. Sen sisältö sattui olemaan 80-prosenttista viinaa (Saaremaa Vodka). Sitten löysin netistä yrttiohjesivustoja ja hyllystäni Ludmila Rumjatsevan Kasvilääkintäoppaan. Niinpä tungin kolmeen pieneen lasipurkkiin ruusujuuren juurenpalasia ja viinaa (laimensin sitä varmuuden vuoksi hieman, koska ohjeiden mukaan uuteviinan piti olla 40-60-prosenttista). Minulla on pellossani lääkintäaarre! Ruusujuuri - kaikkien siitä kirjoitettujen juttujen mukaan - auttaa stressiin ja lisää energiaa, on Casanovasta alkaen käytetty potenssilääke...

Mutta ei tämäkään riittänyt. Seuraavaksi tuli mieleen vanha kunnon kuisma. Mäkikuismaa meillä ei täällä kasva, mutta särmäkuismaa vaikka kuinka. Molemmat toimivat yhtä lailla  tulehdus- ja masennuslääkkeenä, siis perinnetiedon mukaan. Molempia, kuten ruusujuurta, on käytetty kauan.

En tarvitse terveyskauppoja ensi vuonna. Viikon päästä kuismadropit ovat valmiit. Kolmen viikon päästä ruusujuuriuute. Viinani upposi noihin, mutta sen verran joudun vielä hankkimaan sitä lisää, että saan uutettua myös vanhaa suosikkiani siankärsämöä. Ainakin.