Kolme laukkua

 

Vastaan tulee kaupungilla lounastuttava. Kun olen aina tavannut häntä vain virastotalon lounasravintolassa, mieleen tulee heti ehdottaa lounasta, koska olen lomalla ja tunnen oloni vapaaksi, mutta sanon kuitenkin:

Hei! Mitä kuuluu?

Ai hei. Pelkkää lomaa tässä, tai eläkkeellä, unohdan aina,  ja hävettää ihan hirveesti tiedätkö, kun kotona kaikki hyrskymmyrskyn ja muut käyvät töissä mutta minä vain pyörin täällä kaupungilla tai makoilen rannoilla kirjoineni. Nytkin olin tässä vain odottamassa lipan alla sateen loppumista, toisaalta ihan kivaa kun ei parempaakaan tekemistä, mut joko tämä sade loppui, kun minulla on tämä matkalaukku.

Mitä sinä siinä...?

Ei siinä mitään ole, tyhjä ihan, paitsi että painaa kolme kiloa, ainakin... Voisi olla kevyempikin.

Miksi sitten...?

No kun minä aina ostan vääränkokoisen matkalaukun. Tämä on siitä hyvä että tässä on näitä sivulokeroita, tässä ja täällä, täälläkin vielä, tykkään niistä, noissa kaikkein edullisimmissa on vain tyhjä tila eikä yhtään lokeroa, niissä kaikki menee ihan mylläkäksi, en tykkää yhtään...

Se on joo rasittavaa. Kun tietää, että kaikki on tässä laukussa eikä silti löydä mitään. Mut tuo on nyt sit suoraan kaupasta?

No joooooo, jos tämä ois sopiva tällasille tai sellasille lyhyemmille matkoille, pitemmille sitten isompi tai pienempi, siis ihan pienille matkoille, mitä minä nyt tässä höpötän...

Minäkin ostin ensin sellasen mikä näytti kaupassa isolta ja kotona huomasin ettei sinne mahdu ku kengät. Sit ostin toisen ja kotona poika sanoi että en mä kehtaa tollasen naurettavan jättiarkun kanssa sun kanssa enää mihinkään...  Kun me päästään aina vain sellaselle max viikon matkalle. No onneks on kellarissa vielä se vanha äidiltä peritty keskikokoinen, jossa on just vain sellanen yksi tyhjä tila... Tuli mieleen se vanha satu kolmesta karhusta. Siis nyt.

Ei se mitään. Joooooo kun mä olin keväällä tuolla, sellaisella Aasian kierroksella, ja sinänsä kaikenlaisia kiinnostavia paikkoja, kyliä ja muita, mitä mä halusin nähdä, mut koko ajan sai myllätä ja penkoa laukkua, se oli siellä tosi rasittavaa! En tiedä jaksanko enää sellaselle... Tai pitää äkkiä että jaksan.

Mut sä oot reissannut niin paljon että osaat varmaan pakata just tarpeellisen mukaan...

No en mä tiedä... No joooooo...  Taidan lähteä viemään tän laukun kotiin, jos sinne nyt kestää mennä. Tää on ihan outoa. Mulla on ihan tyhjä olo. Siis kun äsken just olin kiertelemässä ystäväni kanssa pitkin rajaa, ajettiin melkein kakstuhatta kilsaa kylästä kylään... oli sekin aika... Ja nyt ei yhtään mitään suunnitelmaa ees. Eikä tää sade tästä mihinkään lopu.

No ei, mutta lämmintä on, ja sulla on laukku valmiina!

Jooooooo... Pitää olla.