Illuusioita

Tämän päivän Hesarissa on Antti Järven kirjoittama juttu taidemaalari Anna Retulaisesta. Jutun lopussa todetaan: "Maalauksen luoma illuusio kiehtoo häntä vuodesta toiseen." Ja Retulaisen omin sanoin: "Katsoja omassa päässään vääntää yhden siveltimenvedon olemaan kurkku tai kahden vedon kertomaan liikkeestä. Se on hämmentävää."

Hesarissa saman kuvan alla lukee (kuvatekstit vaihtaneet paikkaa)  Kukka.:)

Minua kiehtoo illuusio-ajatus suhteessa toisen kirjoittamiin (tai miksei puhumiin) lauseisiin. Vuosi vuodelta tuntuu yhä enemmän siltä, että niiden vastaanotto on hyvin ellei täysin sattumanvaraista tulkintaa. Tulkinnan tulkinnan tulkintaa jne. 

Eli kommunikaation epätoivoisuus. Ystävän kanssa yhteisymmärryksen illuusio voidaan sinetöidä halauksella. Entä esim. sosiaalisessa mediassa? Jotenkin esim. FB:n luonteeseen ei sovi, että ryhdyn korjaamaan, oikomaan FB-kaverin vastaanottamaa (mielestäni virhe-)tulkintaa sanoistani, vaikka sellainen kuuluu normaaliin vuoropuheluun. FB:ssä se tuntuu helposti tosikkomaiselta jankkaamiselta ja voi näyttää ihan tökeröltä. Mahdollinen tulkinnan oikominen pitäisi siis ikäänkuin jättää toisille fb-kavereille? Mutta kun ei sisu tai sisäinen ope anna periksi... Eli: jos korjaan toisen tulkintaa, pyrin korjaamaan hänen tulkintaansa vai täydentämään omia ilmaisujani saadakseni niille kivan vastaanoton? Ja pidän ilmaisemiani lauseita niin tärkeinä, että ne ansaitsevat tulla 'oikein' tulkituiksi?

FB-kaverini kirjoitti seinälleen puppugeneraattori-pohjaisia lauseita. En itse asiassa tiedä, käyttikö hän puppulausegeneraattoria vai generoiko omia puppulauseita. Mutta ne ilahduttivat ja tuottivat kommenteissa 'yhteisymmärrystä' tai ei tietenkään mitään ymmärrystä, mutta positiivisia fiiliksiä. Joillekin. Ehkä.;) Kuvataide on sillä lailla paljon mukavampaa, että tekijää eivät ehkä harmita ei-kivat vastaanotot - hänelle on vain plussaa mitä useammanlaista tulkintaa pukkaa... Eli eri tavoin kielille vääntämistä.

Joku sanoisi että niinhän runoilijallekin. Runon monitulkintaisuus. Mutta nyt tämä juttu meni ihan kliseiseksi eli palaa persusasetelmaan: eli muttakunminäkintässänyt yritän olla yksitulkintainen ja toivon että tulisin ymmärretyksi ihan vain yhdellä ja selkeällä tavalla! Eli tältä henkilöltä täällä ei löydy ei sitten yhtään runoilijataiteilijataipumusta! Onko se tämän päivän oivallus? Oivalluksethan aina ilahduttavat?