... ja olen jo ehtinyt ilahtua. Siitä että nyt aikaa meditaatioon, jota olen yrittänyt, mutta jota en ole osannut mahduttaa päivärytmiini vaikka se ihan mahdollista olisi ollutkin. Ehkä tämän työbreikin jälkeen osaankin.
 |
| Meditoidessa minulle tärkeää sopivan visuaalisen mielikuvan löytäminen. Sellainen esim. tämä hymyilevä rotkon seinämä (Samaria) - se tuottaa itselle sopivan sisäisen hymyn. |
Siitä että nyt jaksan harjoitella tämän blogin pitämistä. En ole keksinyt vielä niinkään simppeliä juttua kuin että miten saisin tuon ylläolevan kuvan oikeaan tai vasempaan laitaan ja tekstiä kulkemaan sen viereen. Vaatiiko se toisenlaisen blogipohjan vai voiko asian hoitaa tässä?
Toinen juttu mistä tänään olen ehtinyt ilahtua on hyvän odottamisen fiilis: että pääsen näkemään leffan, jota äsken esiteltiin telkussa: Beasts of the Southern Wild. Ai vitsi, todella! Kateellinen sen nähneille.
Ja jo kolmaskin ilahduttava juttu. Ärsytti kun poika odotti sänkynsä pohjalla aamulla minun herättävän hänet vaikka hän oli luvannut herättää minut! Käyttää törkeästi hyväkseen sairaslomaani ja odottaa minun vievän hänet koululle. Autossa kuuntelimme radion kevytkanavaa. Siellä joku nuorimiestoimittaja kertoi itsetyytyväisellä äänellä fiiliksissäolostaan, kun oli päässyt tyttöystävänsä kanssa muutamaksi päiväksi kokeilemaan anoppilan Espoon asuntoa vaihtoehtona keskusta-asumiselle, ja miehekästä kokkaamista siellä yläkerrassa sijaitsevassa saunassa kikattelevalle tyttöporukalle. Oli niin mukavaa tirskahdella arkiaamuna yhdessä oman pojan kanssa radion 'pojan' turinoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti